2.3.2016

Ystävystymisen helppous

Viime viikon torstain ohjelmassa oli aamupäiväkaveritreffit omilla kulmilla. Matkalla Intian leikkipuistoon käväisin hakemassa mukaani kahvin vastikään avatusta Cafe Soseesta. Kahvila vaikutti viihtyisältä, eikä pahvikupillinen Johan&Nyströmin kahviakaan pahaa ollut (porilainen kohteliaisuus). Sose tarjoaa viikonloppuisin myös brunssia, jonka haluan vielä joskus käydä koemaistamassa. Leikkipuistossa esikoinen kiskoi barbapapa-keilaa pulkassa ja halusi keinua kovempaa, kuopus nukkui lyhykäiset torkut ja minä vaihdoin kuulumisia kanssaäitien kanssa. 

Puiston jälkeen teimme nopean piipahduksen Ipanaisen kirpparille, jossa tulee piipahdeltua viikoittain, koska piipahdukset ovat osoittautuneet mukavaksi tavaksi löytää pikavauhtia kasvaville lapsille seuraavaksi käyttöön tulevia vaatekokoja. Mukavan piipahduspaikan Ipanaisesta tekee niin liikkeen mainio henkilökunta, kuin myös lapsivahtina toimiva leikkinurkkaus, josta esikoinen useimmiten löytää leikkiseuraa. Kuopus taasen on turvallisesti kiintynyt kassapöydän kupeessa olevan maistiaskulhon ruisnaksuihin. Jos saisin käteeni taikasauvan, taikoisin yrittäjäkaksikolle välittömästi pari kertaa isomman liiketilan, johon mahtuisi niin suurempi kirppispuoli kuin isompi myymäläkin. Ruuhkaa ei oikein pysty edes välttelemään, siellä kun on aina tupa täynnä. Onneksi sopu sijaa antaa, sohvannurkkaan mahtuu aina imettämään ja asiakaskuntakin tuntuu suhtautuvan rysikseen ymmärtäväisesti. 

Ja ah, vihdoinkin pääsen puhumaan asiasta, joka on ollut mielessä viimeisen vuoden ajan. Minulla kun on sellainen teoria, että Ipanaisen kirpputori mullisti käytettyjen lastenvaatteiden markkinat Helsingissä. Kirpputorin toimintamekanismiin kuuluu, että asiakas ostaa kirppariaikaa (viikon tai kaksi), pakkaa myytävät tuotteet kasseihin (jotka voi hakea Ipanaiselta) ja kuljettaa ne Hakaniemeen. Ipanaisen henkilökunta hinnoittelee, laittaa esille ja myy. Näistä tärkein on tietysti se hinnoittelu. Kukapa meistä ei olisi ollut tilanteessa, jossa käyt läpi pieneksi jääneitä vauvanvaatteita ja kyynelehdit nähdessäsi juuri sen pikkuriikkisen bodyn, joka kuopuksella oli päällään, kun hän ensimmäistä kertaa tarttui kelta-siniseen hymynaamahelistimeen. Kun body sitten pitäisi hinnoitella, on luontevaa, että hintaan siirtyy tunnelisä. Kun vaatteet hinnoittelee joku muu, tunnelisää ei tule. Tämän lisäksi all inclusive-palvelua tarjoavien kirppareiden ansaintamekanismi liittyy nopeaan hyllykiertoon, jolloin on järkevää hinnoitella tuotteet edukkaasti. Ipanaisella myös laadukkaat merkkivaatteet ovat merkittävästi edullisempia kuin niillä kirpputoreilla, joissa myyjät hinnoittelevat tuotteensa itse. Nykyään en juurikaan käy Vekarakirppiksellä, Kruunukirpulla ja Little Copenhagenissa, koska koen niistä löytyvät lastenvaatteet lähes yhtä kalliiksi kuin uutena ostettavat. Empiria omasta tuttavapiiristä kertoo, etten ole ainut. 

Koska tämänkin jälkeen päivää oli vielä pitkästi jäljellä, kävelimme lasten kanssa Hakaniemestä Kaartinkaupunkiin, Korkeavuorenkadulle. Vuorossa oli käynti Designmuseossa, joka tarkoitti viikon kolmatta museokäyntiä. Lokakuusta lähtien Designmuseo on hemmotellut perheellisiä vieraitaan Lapsen vuosisata -näyttelyllä. Minulle niin kovin tyypillisesti käynnissä on näyttelyn viimeiset viikot. Jätimme ulkovaatteet narikkaan ja menimme museon yhteydessä olevaan kahvilaan välikahvillepalalle. Kahvi oli poikkeuksellisen hyvää, suosittelen. 

Museokäynti oli huikea menestys. Kuopus treenasi porrasnousuja ja -laskuja, leikki piilosta verhoissa ja nauroi räkäisesti aina kun yritin pyydystää hänet syliini. Toiseen kerrokseen päästyämme esikoinen vilkaisi ympärilleen, huomasi kauempana suunnilleen eskari-ikäisen lapsen, jolla oli päällään Frozen-paita, marssi lapsen luo ja sanoi "sulla on hieno Frozen-paita". Kolme sekuntia myöhemmin lapset jo juoksivat (museossa ei saa juosta) ympyrää, kiipeilivät (Lappset tarjosi kiipeilytelineet) ja nauroivat. Leikin nimi näytti olevan pakene mörköä (minä olin mörkö). Riemua kesti melkein tunnin, jonka jälkeen leikkikaverin isä kävi kertomassa heidän olevan lähdössä. Esikoisen uuden kaverin kotiinlähdön jälkeen sidoin kuopuksen liinalla selkään ja kiersimme näyttelyt sekä ala- että yläkerrassa. Kotimatkalla kysyin Fionalta osaako hän kertoa mikä oli näyttelyiden lempiesine ja sain kuulla hänen pitäneen erityisen paljon "rumista tuoleista". 

Piipahdimme myös kellarikerroksen pajassa, josta esikoinen sai mukaan tarvikkeet oman tietokoneen askarteluun. Vielä kun jostain löytyisi äiti, jonka kanssa voisi askarrella. Mistä niitä löytyy?

6 kommenttia:

  1. Täältä! Musta saa aina askarteluseuraa. Omat tsubusetkin rupeavat olemaan askarteluiässä pikkuhiljaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, hurraa! Mä en nimittäin osaa askarrella. Askarteluplaydatepäivä pitää asentaa kalenteriin.

      Poista
  2. Mulle ihan uusi termi tuo välikahvi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin jo hetken miettiä oliko tarkoituksenani tosiaan kirjoittaa välikahvi, ja mitä sillä tarkoitin. Mutta ehhh, ei ollut. Painovirhepahoilainen iski.

      Poista